Liigan toinen viikko pyörähti Vaasan Sportin alueellisia ongelmia lukuun ottamatta tyylikkäästi läpi. Peli on ajankohta huomioiden laadukasta ja Liiga kiinnostaa paljon. Yhtä normaalia siis kuin Liigan verkkosivujen kyykkääminen joka vuosi kauden alkaessa.
Suurin ja merkittävin muutos on yleisökato. Taustoja ei tarvitse sen enempää avata. Jokainen meistä on sen elämässään maaliskuusta lähtien huomannut. Ongelma on se, etteivät seurat saa väkeä paikalle lähellekään rajoitusten sallimaa määrää.
Jotain pitäisi tehdä. Vaihtoehtoja on aidosti vähän. Perinteinen pikaratkaisu budjettiongelmissa on lisätä myyntisarakkeeseen jotain kivaa, mutta sellainen ei tässä tilanteessa taida olla aito vaihtoehto. Tukihenkiset fanituoteostot ja pelaamatta jääneiden pelien virtuaaliliput on kerran jo käytetty. Siksi on realistista kääntää katse menoihin.
Mistä liigaseuran menot muodostuvat? Monista lähteistä tietysti, kuten kaikilla yrityksillä, mutta urheilussa palkkakulut ovat perinteistä liiketoimintaa merkittävämmässä roolissa.
Esimerkiksi SaiPan tilikauden 2019-2020 toteutuneet kulut olivat noin 5,5 miljoonaa euroa. Tuosta summasta palkkoihin ja palkkioihin kirjattiin 2,685 miljoona euroa. Lisäksi eläkekuluihin on merkitty 388 000 € sekä muihin henkilösivukuluihin 67 000 €. Käytännössä yrityksen menoista puolet on palkkaa tai palkkoihin liittyviä kuluja.
Tällä hetkellä mikään normaali tulovirta mainossopimuksia lukuun ottamatta ei pyöri normaalisti. Avauspelissä Kisapuistossa oli paikalla alle 1000 katsojaa, myyntipisteillä ei nähty jonoja. Ei tapahtunut oikeastaan mitään.
Hämeenlinnassa on pelattu useampi peli ja siksi HPK on parempi esimerkki. Kolme peliä ovat tuottaneet sellaiset yleisömäärät (2006, 651 ja 713), ettei pelaaminen kannata millään tasolla. Ja mikä huolestuttavinta, niin näköpiirissä ei ole mitään muutosta asiaan marraskuussa. Siksi kululeikkureiden aika on nyt.
Ravintolatoimen ostot on sidottu myyntiin. Hallivuokrat liittyvät ottelutapahtumiin ja harjoitteluun. Joukkueella menee varusteita, mailoja ja muuta arkista tavaraa koko ajan. Pitkillä vierasreissuilla pitää yöpyä, bussia tarvitaan jokaisella matkalla. Näistä edellä mainituista asioista voi kuvitella säästävänsä, mutta sieltä ei mitään merkittävää muutosta saa. Käteen jää vain palkkakulut.
En tiedä mitä taustalla puuhataan. Toivottavasti Liiga ja pelaajayhdistys ovat jo neuvottelupöydässä puhumassa ongelmasta, joka on lopulta yhteinen. Jos seuroilta loppuvat rahat, niin loppuu palkanmaksukin ja pahimmillaan häviää työpaikkoja kokonaan. Myös seuroilta kysytään malttia, ettei tätä yhteistä kriisiä käytetä pelaajien kyykyttämiseen. Kaikkien pitää antaa periksi.
Ennustan, että palkkaleikkuri heilahtaa koko Liigan läpi. Lomautus ei ole vaihtoehto niin kauan kuin pelataan. Toki toimistoväkeä ja taustaryhmää voi rajoitetusti osa-aikaisesti lomauttaa, jos tilanne oikein tiukaksi menee. Pelaajille leikkuri tarkoittaisi yhtä prosenttisummaa, jolla yritetään ajaa koko Liiga läpi. Ja kun sopimukseen tehdään pykälä, ettei tietyn korvauksen alla olevia palkkoja leikata, tai leikkaukset toimivat vain tiettyyn rajaan saakka, niin liigakenttien pienituloisimmatkin tulevat toimeen. Tämä on paikka pelaajille osoittaa solidaarisuutta myös toisilleen.
Tilanne on ihan kauhea. Ei sitä sen kauniimmin pysty sanomaan. Liigaseurat lähtivät kauteen varovaisella budjetilla koronatilanteen vuoksi, mutta edes tuo varovaisuusbudjetti ei siedä alkukauden romahtaneita yleisömääriä.
Selviävätkö kaikki seurat tämän läpi? Jos juuri nyt pitää veikata, niin luulen, että kaikki selviävät, mutta parissa seurassa nähdään omistajavaihdoksia ja sitä kautta lisärahoitusta. Nykyisten omistajien lompakoissa ei joka seurassa pinkka enää riitä.