En ole kirjoittamista opiskellut. En ole saanut koulutuksia, mutta olen ollut aiheesta kiinnostunut. Suurin piirtein noilla eväillä esittäydyin 15 vuotta sitten Kaakkois-Suomen Sanomien toimituksessa. He uskoivat minuun ja antoivat ensimmäisen keikan. Sen jälkeen niitä on tullut yli 1500. Asiakkaina on ollut 25 eri lehteä/mediaa.
Ensimmäisen jutun muistan oikein hyvin. Se ei ollut urheilua, vaan tarinaa Lappeenrannan jätevedenpuhdistamolla. Ja oli muuten hankala keikka. Aihe vieras, jotenkin hieman epäkiintoisa ja jäi oikeastaan täysin epäselväksi miksi minut sinne laitettiin. Jonkinlainen tarina aiheesta silti syntyi. En muista siitä ulkoa mitään muuta kuin sen tiedon, että Salattujen Elämien aikana vessoja käytetään paljon vähemmän kuin illan aikana muuten.
Varsinainen leipälaji on ollut silti koko ajan urheilu. Jääkiekkojuttuja on ylivoimaisesti eniten, lähes viisisataa. Suurin syy on SaiPa, sillä kiersin taannoin lehtijutut mielessä yli 200 SaiPan ottelua, harjoituspelit mukaan lukien, putkeen joukkueen perässä.
Yhtä selvänä kakkosena on ollut alusta lähtien pesäpallo. Menestystä pääsin seuraamaan Kisapuistossa, kun Pesä Ysit oli vielä voimiensa tunnossa ja ahdisti Kirittäret aina viidenteen finaaliin saakka häviten lopulta kullan.
Viime vuosina leipälajit ovat olleet pesäpallo, jääpallo, koripallo ja salibandy. Kiekkoa hieman vähemmän kirjoitettuna. Toki Kaukaan Pääty-podcastin vuoksi seuraan SaiPan kaikki ottelut ja pidän linjat kuumina moneen suuntaan.
Määristä olen jättänyt kokonaan pois työt eri seuroille. Verkkojulkaisut, kausijulkaisut ja liitteet huomioiden todellinen juttujen lukumäärä on vähintään tuplat, mutta niitä en ole koskaan kirjannut.
Joskus ajan kanssa muisteloin enemmän yksittäisiä juttukeikkoja, mutta nyt arki kutsuu. Tulevalla viikolla kalenterissa on kolme merkintää. Koripalloa, kiekkoa ja salibandya. Matka jatkuu kenties vielä pitkään.
Kiitos asiakkaat, yhteistyökumppanit ja lukijat!