Miesten Superpesis käynnistyi vauhdikkaasti heinäkuun alussa kovalla pelitahdilla. Tietysti kaiken taustalla on koronavirus, jonka johdosta kauden alusta on poistettu käytännössä kaksi täyttä pelikuukautta. Pesäpalloliike, muun urheilun tapaan, on tilanteessa, jossa oli tarjolla vain huonoja ja vielä huonompia ratkaisuja. Tämä oli paras löydetty kompromissi, sillä syksyyn venyttämiselläkin on rajansa. Iltojen pimeys ja kylmyys ovat ongelmallisia niin urheilijoiden kuin yleisön kannalta.
Urheilu on paikan päällä parasta. Olen vieraillut kahdessa Pesä Ysien pelissä ja kahdessa IPV:n ottelussa nauttien suunnattomasti. Niin juttukeikkojen kuin yleensäkin liveurheilun suhteen tauko alkoi maaliskuun puolivälin tienoilla. Silloin tein juttua keskiviikkona ottelusta Ketterä-Jokipojat. Se oli Mestiksen runkosarjan viimeinen kierros ja ennakoin lähinnä tulevia pudotuspelejä. Juttu ei vanhentunut hyvin. Lehden ilmestymispäivänä kaikki muuttui yhden hallituksen tiedotustilaisuuden jälkeen.
Katsojana ja median edustajana tämä kaikki on helpompaa, mutta kentällä tulee olemaan kovaa. Olen jutellut muutaman Superpesiksen pelinjohtajan kanssa kauden alettua ja kaikilla on yhteinen huoli. Miten pelaajat tulevat kovan ottelutahdin kestämään? Kärkijoukkueilla voi olla kierrätys- ja särkymisvaraa vielä jonkin verran, mutta haastajilla sitä ei ole. Esimerkiksi IPV:llä on sivussa koppari Arttu Vilander, jonka korvaaja takakentällä on ollut Ville-Markus Kosonen, täysin kokematon pelaaja Superpesiksessä. Seuraavat tuuraajat jonossa ovat samaa sarjaa. Kosonen on täyttänyt ruutunsa. Siitä ei ole kyse.
Saman asian kanssa painii myös esimerkiksi Kiteen Pallon valmennus. Kausi käynnistyi heillä tahdilla sunnuntai-tiistai-torstai. Korona vei keväällä kaksi pelaajaa joukkueesta pois siviilielämän haasteiden vuoksi. Lähtökohtaisesti rotaation mahdollistanut rosteri mureni sen myötä ja jo ensimmäisillä kierroksilla pelinjohdon täytyy miettiä, suhtaudutaanko osaan otteluista niin, että pisteiden uhallakin pelaajia säästetään ja paukut lyödään otteluihin päävastustajia vastaan. Käytännössä huilivuoroja voisi antaa esimerkiksi Joensuuta, Sotkamoa ja Kouvolaa vastaan, mutta lyödä aina parhaat pöytään esimerkiksi Imatraa, Siilinjärveä ja vastaavia vastaan.
Erityisen suureksi kuorma nousee kärkietenijäiden kohdalla. Tommi Mäentausta Kouvolassa ja Teemu Nurmio Imatralla ovat malliesimerkkejä. Molemmilla on hihassaan numero yksi ja lisäksi ulkona on vastuulla iso kopparin tontti. Kilometrejä tulee riittämään, ja rasitus on kovaa. Helteet toki eivät ole vielä kiusanneet, mutta kesäkuun kaltainen hellejakso tekisi tästä rääkistä entistä hurjempaa. Toivottavasti herrat kestävät kasassa ja kramppeja pahempaa ei nähdä.
Kun tiukkaan pelitahtiin yhdistetään rikkonaisempi harjoituskausi sekä erittäin ohut harjoituspelituntuma, niin seinä voi tulla vastaan yllättävänkin pian. Miesten Superpesiksessä on mukana tehtaiden vuorotyöläisiä ja muitakin urheiluun vaikeammin sovitettavaa työtä tekeviä. Yövuoron jälkeen unet, lyhyet harjoitukset, unet, peli ja pelin jälkeen pahimmillaan taas yövuoro. Kun mukaan otetaan pelimatkojen rasitusta, niin turha siinä on joka päivä odottaa huippusuorituksia. Siviiliasioiden rooli kasvoi muutenkin koronan myötä, kun suurin osa joukkueista joutui palkkaleikkuria käyttämään. On inhimillistä ja normaalia, että talousasiat painavat vaakakupissa tällaisena poikkeuskesänä paljon.
Haasteellinen tilanne nostaa kauden alun merkitystä. Koska runkosarja taputellaan noin kahteen kuukauteen ja kovalla tahdilla, niin väärille raiteille lähtenyttä junaa on vaikea kääntää. Ei ole jaksoja, jolloin voisi panostaa harjoitteluun erityisen paljon. Tässä tilanteessa välipäivät palautellaan, hoidetaan vammoja ja pidetään virettä yllä. Kärkijoukkueilla ei ole hätää. Jonkun tappion siellä tällä kestää ihan hyvin, koska ainoa tavoite on pudotuspeleissä, mutta joukkueille, kuten vaikka edellä mainitut Imatra ja Kitee, ovat ryhmiä, joiden tulee tehdä tulosta alusta lähtien. Pudotuspelijunassa täytyy pysyä mukana.
Ps. Monella pesispaikkakunnalla tehdään tällä hetkellä hyviä lipputuloja otteluista. Katsomorajoitteiden johdosta lipun hintaa on nostettu normaalia ylemmäs, ihmiset ostavat lippunsa loppuunmyynnin pelossa ennakkoon ja kaikenlainen lippujen ilmaisjakelu on poistunut. Esimerkiksi Kiteellä ja Imatralla ensimmäiset kotipelit tuottivat ennätyksellisen kovia lukemia.
Se ei toki tarkoita, että rahaa olisi yhtään enempää kenelläkään. Pikemminkin kannattaa puhua lupaavasti alkaneesta vahinkojen minimoimisesta. Laskupinoja talven ja kevään jäljiltä lienee monella joukkueella ja vain aika näyttää jatkuuko ihmisten innostunut suhtautuminen liveurheiluun myös elokuussa, vai onko tämä urheilun paluun jälkeistä alkuhuumaa?